Tavoitteenani on syyskuun puolimaratonin juokseminen Jyväskylässä. "Se ei ole se matka mikä tappaa vaan vauhti" sanonta pätee minuun! Kahden tunnin alitus tietenkin taas tavoitteenani, olenhan siihen aiemminkin pystynyt! Vuonna 2013 juoksin kyseisessä tapahtumassa edellisen kerran ja silloin pääsin tavoittelemaani alle kahteen tuntiin. Kivutonta ei ollut tuolloin matkan taittaminen enkä odota siitä kivutonta tälläkään kertaa. 

En ole mikään himojuoksija, vaikka juosta tykkäänkin. Elämässäni on myös muuta kuin urheileminen, joten juoksu rytmittyy sen mukaan. Pääsääntöisesti "normaalisti" juoksen 1-2 lenkkiä viikossa sen kummemmin vauhteja tai matkoja miettimättä. Nyt päätettyäni puolimaratonista olen hieman rytmittänyt lenkkejäni, jotta kehitystä tapahtuisi. Olen juossut viikossa yhden pitkän eli 1,5-2 tunnin mittaisen pk lenkin sekä toisen 30-45min vk lenkin. Näillä on menty kevättalvesta tähän päivään saakka. Tiedän, että enemmänki pitäisi juosta jos haluaisi todella onnistua ja saada hyvän ajan puolimaratonilla. Kukin menee tyylillään ja harjoittelee itselleen sopivalla tavalla, minä menen näin! Viimeiset viikot alkaa olla käsillä ja hieman säädän harjoitteluani. Pitkistä lenkeistä voi alkaa luopua, koska peruskunto on sillä tasolla mitä se voi ja nyt on tarkoitus saada vauhtileikittelyllä lisäbuustia. Ahne ei kannata enää viimeisillä viikoilla olla, sillä ryssii kaiken pahimmassa tapauksessa. Tosijuoksijat voi vetää vielä erilailla! Mä ajattelen itse olevani enemmän sunnuntailenkkeilijä :)

Muistelen toisinaan aikaa, kun aloitin juoksuharrastuksen. Toki kouluaikana olin urheileva nuori, mutta aikuisikään tullessa urheilu jäi vähemmälle. Kolmekymppisenä päätin aloittaa uudestaan juoksemisen. Tuskaa oli ensimmäiset kerrat ja ei todellakaan ollut puhetta mistään pk ja vk lenkeistä. Kunhan suoriutui puolen tunnin lenkistä jotenkuten. Päätin, että juoksen joka toinen päivä enkä tingi tästä. Ja niin tein. Keli kuin keli ja lenkkarit jalkaan asiaa yhtään miettimättä. Tästä on tultu vuosia ja palkitsevaa on ollut. Enää en koskaan päästä itseäni siihen kuntoon etten voi juosta. Ainakaan tarkoituksella, sairastumiset ja sellaiset asiat on sitten erikseen. Voin sanoa olevani todella tyytyväinen päätökseeni, jonka tein. En todellakaan ole paras, mutta olen paras itseni!

Mitä enemmän teet töitä asioiden eteen, sitä enemmän nautit lopputuloksesta.

Paras tapa saada asioita aikaseksi on aloittaa.

Tee mitä täytyy tehdä kunnes voit tehdä mitä haluat tehdä.

Arvosta prosessia, älä täydellisyyttä.