Mun uusi, parempi elämä alkoi 2011 tammikuusta, kun pakotin itseni kävelylle päivittäin. Liikunta on kuulunut elämääni enempi vähempi aina mutta muutaman vuoden välitauko teki tehtävänsä ja motivaatio oli hukassa ja puntariin alkoi pikkuhiljaa hiipiä suurempia lukemia. Enhän mikään pullukka ole ollut mutta salakavalasti suunta alkoi olla sinnepäin. Siis mikään laihdutusblogi tämä ei ole vaan hullun suomalaisen tyttelin unelmantavoittelu päiväkirja eli puolimaratonin juoksu jonain päivänä!

Eilen kävin 10 kilsaa kipittämässä kera isännän ja lasten. Lapset pyörällä on olleet useamminkin mua kannustamassa mutta että ukontekeleen sain mukaan on jo melkoinen saavutus. Joskus aikanaan se sanoi että ei viitti lähteä mihkään kävelylenkille kun ne on niin joutavia. Pari vuotta olen harjoitellut ja tuli nyt mukaan ensimmäistä kertaa ja joutui se myöntämään kotiin tullessa että juu-u kyllähän sä aika kovaa painelet jo :) Voi että teki hyvää mun sielulle!

Onhan se aika en nyt sanoisi hankalaa mutta aikaa vievää kun yrittää yhdistää lapset ja kodinhoito sun muun asioidenhoito ja kolmivuorotyö ja siihen säännöllinen liikunta. Ja kroppakaan ei aina ole samaa mieltä mielen kanssa kuin kovaa vedetään. Paikat on ollu kovilla ja siksipä hitaasti mutta varmasti on mulle sopiva vaihtoehto. Tavoitteekseni puolikkaalle ensialkuun olen ajatellut 2 tunnin alitusta. Kuka mitäkin siitä ajattelee mutta itse olisin aivan hangon keksinä siihen päästyäni. http://www.test.mcmillanrunning.com/ tällä laskurilla olen laskeskellut vauhtiani ja paljon ei puuttuisi enää!

Lihaskuntoharjoittelun olen huomannut olevan myös erittäin tärkeä osa juoksijan harjoittelua. Ja olenkin saanut parannettua kaikinpuolin kroppaani. Käyn ohjatuilla liikunta tunneilla rääkkäämässä itseäni kahvakuulassa ja bodypumpissa. Kotona minulla on myös tankopainot ja sillä teen erilaisia sarjoja koko kropalle tasapuolisesti.

Uskolliset lenkkikenkäni ovat palvelleet minua koko juoksun aloitteluaikani. Hyvät ovat edelleen mutta kohta on suunnattava uusia etsimään!